Biotieteitä voi opiskella pääaineena Helsingin yliopistossa (HY), Joensuun yliopistossa (JOY), Jyväskylän yliopistossa (JY), Kuopion yliopistossa (KY), Oulun yliopistossa (OY), Turun yliopistossa (TY) ja Åbo Akademissa (ÅA).

Pääaineena voi opiskella:

Pääaine	LuK	FM
Aineenopettaja	HY, JY, OY, TY	HY, JY, OY, TY
Akvaattiset tieteet		HY
Biologia	HY, JOY	JOY
Biotekniikka	HY	HY, JY
Biotiede	OY
Ekologia	OY, TY
Ekologia ja evoluutiobiologia		HY
Ekologia ja ympäristönhoito	JY	JY
Eläinbiotekniikka	KY	KY
Eläinekologia		OY
Evoluutiogenetiikka		JY
Fysiologia		HY
Fysiologia ja genetiikka	TY	TY
Fysiologinen eläintiede		OY
Genetiikka		OY
Kalabiologia ja kalatalous		JY
Kasvibiologia		HY
Kasviekologia		OY
Kasvibiotekniikka	KY	KY
Kasvifysiologia		OY
Kemiallinen biologia		JY
Limnologia ja hydrobiologia		JY
Molekyylibiologia		JY
Perinnöllisyystiede		HY
Ravitsemus- ja elintarvike-biotekniikka	KY	KY
Solubiologia	ÅA	JY, ÅA
Solu- ja molekyylibiologia	JY
Soveltava eläintiede	KY	KY
Yleinen mikrobiologia	HY	HY
Ympäristöekologia	HY	HY
Ympäristö- ja meribiologia	ÅA	ÅA

Lisäksi löytyy biologian alan opintokokonaisuuksia seuraavasti:

• ekotoksikologia (JOY)
• hydrobiologia (JOY, OY)
• soveltava biologia (JOY)

Aineenopettajan koulutus

Helsinki

Biotieteellisessä tiedekunnassa voi suorittaa aineenopettajan kelpoisuuden tuottavan filosofian maisterin tutkinnon biologia opetettavana aineena. Tutkintoon tulee sisällyttää vähintään yhden opetettavan aineen opinnot sekä opettajan pedagogiset opinnot.

Opettajan pedagogiset opinnot ovat didaktisesti painottuneita ja ohjattua harjoittelua sisältäviä kasvatustieteellisiä opintoja. Ne voivat suuntautua erityisesti aineenopettajan koulutukseen (perusopetus ja lukio) tai aikuisopettajan koulutukseen (ammatillinen koulutus ja aikuiskoulutus). Opettajan pedagogisista opinnoista vastaa käyttäytymistieteellinen tiedekunta, ja opinnot järjestää soveltavan kasvatustieteen laitos.

Aineenopettajan koulutukseen opiskelijat valitaan erikseen vahvistettavissa, opettajan pedagogisia opintoja koskevissa valintaperusteissa esitetyn mukaisesti. Hakuaika päättyy yleensä helmi-maaliskuun vaihteessa, mutta hakuaika kannattaa varmistaa biotieteellisen tiedekunnan kansliasta tai www-sivuilta . Hakuesitteitä ja - lomakkeita on saatavilla alkuvuodesta tiedekunnan kansliasta ja www-sivuilta. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen on mahdollista suorittaa ns. erilliset opettajan pedagogiset opinnot. Lisätietoja saa käyttäytymistieteellisestä tiedekunnasta.

Biotieteellisen tiedekunnan biologian koulutusohjelman perustutkinto-opiskelijat voivat hakea opettajan pedagogisiin opintoihin. Biologian koulutusohjelman ruotsinkieliset opiskelijat voivat hakea myös kaksikieliseen tai ruotsinkieliseen aineenopettajan koulutukseen.

Kaikki ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet hakevat erillisiin opettajan pedagogisiin opintoihin.

Mikäli opettajan pedagogiset opinnot suoritetaan vasta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen, opettajan virkoihin haettaessa kelpoisuus opetettavien aineiden osalta on todistettava ao. tiedekunnan antamalla todistuksella tai vastaavuustodistuksella.

Joensuu

Opettajan vaihtoehdossa opiskelijan on pää- ja sivuaineen opintojen lisäksi suoritettava aineenopettajan pedagogiset opinnot (60 op). On erittäin suositeltavaa, että niistä sisällytetään LuK-tutkintoon 25 op, mutta opettajan pedagogiset opinnot voidaan myös suorittaa kokonaisuudessaan vasta FM-tutkinnon osana. Tällöin on kuitenkin edellytyksenä, että opettajankoulutukseen otettavien kiintiössä on tilaa. Koulujen perusopetuksessa ja lukiossa opetettavien aineiden yhdistelmänä on yleensä biologia-maantieto, joissain kouluissa myös biologia-kemia. Perusopetuksessa aineenopettajan vaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto, opetussuunnitelman mukaisesti suoritetut perus- ja aineopinnot opetettavissa aineissa sekä opettajan pedagogiset opinnot. Lukion aineenopettajalta vaaditaan lisäksi aineenopettajakoulutuksen mukaiset syventävät opinnot yhdessä opetettavassa aineessa. Katso opettajien pedagogisten opintojen suoritusta koskevat ohjeet soveltavan kasvatustieteen opetussuunnitelmasta. Opettajavaihtoehtoon haetaan kerran vuodessa ja siihen valitaan 15 opiskelijaa. Soveltavan kasvatustieteen laitos järjestää hakijoille soveltuvuuskokeen, joka koostuu haastattelusta ja ryhmätilanteesta.

Jyväskylä

Bio- ja ympäristötieteiden laitokselta voi valmistua yleissivistävän koululaitoksen biologian opettajaksi. Opintoihin sisältyy biologian pääaineopinnot (tai vastaavan sisältöiset alan opinnot, ks. alla) sekä opettajan pedagogiset opinnot, jotka suoritetaan kasvatustieteen laitoksella ja Opettajankoulutuslaitoksessa (OKL:ssa). Lisäksi opintoihin on syytä sisällyttää koulujen viroissa pääsääntöisesti vaadittava toinen opetettava aine, sivuainekokonaisuus. Biologian aineenopettajakoulutuksesta bio- ja ympäristötieteiden laitoksella vastaa biologian lehtori Jari Haimi.

Oulu

Aineenopettajan suuntautumisvaihtoehtoon valitaan biologian koulutusohjelmassa 10 opiskelijaa opintomenestyksen ja kerran lukuvuodessa järjestettävän soveltuvuuskokeen perusteella. Haku on mahdollista aikaisintaan toisen opiskeluvuoden syksyllä. Opiskelija voi valita pääaineekseen joko ekologisen tai fysiologisen eläin- tai kasvitieteen tai perinnöllisyystieteen.

Toiseksi opetettavaksi aineeksi soveltuu maantiede, kemia tai psykologia.

Turku

Biologian opettajan linjan tavoitteena on antaa opiskelijalle opettajan työssä tarvittava kokonaiskuva biologiasta, sekä johdattaa tieteelliseen tutkimukseen jollakin biologian osa-alueella. Kandidaatin ja maisterin tutkinnot muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joka tuottaa pätevyyden peruskoulun, lukion ja muiden oppilaitosten opettajiksi, sekä antaa myös jatko-opintokelpoisuuden. Linja antaa hyvän perustan myös muihin laaja-alaista biologista näkemystä vaativiin tehtäviin esim. valtionhallinnossa, kustannus- ja tiedotusaloilla sekä kansalaisjärjestöissä.

Toinen opetettava aine on useimmilla opiskelijoilla maantiede, mutta myös kemia on mahdollinen.

Biologia/ Biotiede

Helsinki

Biologian koulutusohjelmassa luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon pääaineena voi olla myös biologia.

Joensuu

Biologian perusopinnoissa annetaan yleiskuva eliöiden rakenteesta, luokittelusta, perinnöllisyydestä, biokemiasta, ekologiasta sekä yleisimpien kasvi- ja eläinlajien tuntemisesta. Biologian aineopinnot sisältävät luentojen ja kirjatenttien lisäksi laboratoriotyöskentelyä, kenttäkursseja sekä eliöiden lajintuntemusta.

Biologin vaihtoehdossa opinnot voidaan suunnata jo aineopintovaiheesta alkaen tukemaan valittua erikoistumisalaa. Sivuaineeksi voidaan valita mikä tahansa erikoistumisalaa tukeva oppiaine, esimerkiksi biokemia (perus- ja aineopinnot), soveltava biologia (perusopinnot), ekotoksikologia ja hydrobiologia (perusopinnot), maantiede, ympäristönsuojelu, kemia tai jokin muu matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan aine, metsätieteellisen tiedekunnan eri oppiaineet, tilastotiede, julkisoikeus, ympäristöoikeus tai liiketaloustiede. Tutkintoon voi sisältyä myös muissa korkeakouluissa ja ulkomailla suoritettuja opintoja (esim. ISEP, SOKRATES/ERASMUS ja NORDPLUS -vaihto-ohjelmat).

Oulu

Luonnontieteen kandidaatin tutkinnon yksi suuntautumisvaihtoehto on biotiede.

Biotekniikka/ Eläinbiotekniikka/ Kasvibiotekniikka/ Ravitsemus-ja elintarvikebiotekniikka

Helsinki

Helsingin yliopistossa biotekniikan opetusta annetaan maatalous-metsätieteellissä tiedekunnassa, jossa se on neljän laitoksen, elintarviketeknologian, kotieläintieteen, soveltavan biologian ja soveltavan kemian ja mikrobiologian, yhteinen pääaine.

Jyväskylä

Biotekniikka kouluttaa asiantuntijoita, jotka soveltavat biokemiallista, molekyylibiologista ja solubiologista tietoa ja osaamista sekä elinkeinoelämän tutkimus-, tuotanto- ja markkinointitehtävissä että bioteknisen tutkimuksen alalla yliopistoissa ja tiedekorkeakouluissa. Biotekniikan maisteriohjelmaan on myös erillinen haku AMK-tutkinnon suorittaneille

Filosofian maisterin tutkinnon edellytyksenä on suoritettu LuK-tutkinto. Opetus sisältää bioteknologian tuotekehitystä, proteiini- ja entsyymiteknologiaa, rekombinanttiproteiinien tuottamista ja fermentointitekniikoita ja työharjoittelua. Biotekniikan maisteriohjelma antaa opiskelijalle taidot mm. bioteknologian menetelmissä, tuotekehittelyssä, bioliiketoiminnassa ja bioinnovaatioissa. Lisäksi opintonsa päättäneet opiskelijat ovat valmiita työskentelemään bioteknologisen teollisuuden palveluksessa.

Kuopio

Eläinbiotekniikkaan painottuvassa tutkinnossa (LuK) tavoitteena on saada perusvalmiudet molekyylibiologisten ja geeniteknologisten menetelmien soveltamiseen eläinbiotekniikan ja biolääketieteen alalla. Opetuksessa keskitytään eläinten rakenteen ja toiminnan ymmärtämiseen erityisesti molekyylitasolla.

Eläinbiotekniikan maisteriopintojen aikana suoritetaan laaja-alaiset eläinbiotekniikan ja molekyylibiologian syventävät teoria- ja laboratorio-opinnot. Lisäksi suoritetaan eläin-biotekniikan opintoja tukevat sivuainekokonaisuudet soveltavasta eläintieteestä ja biokemiasta. Opinnot suoritettuaan opiskelija hallitsee

• Eläinbioteknologian eri osa-alueiden teoreettisen taustan: eläinten perimän muokkauksen periaatteet, keinollisenlisääntymisen tekniikat, kantasolujen sovellukset
• Alkionkehityksen, erilaistumisen ja nisäkkäiden lisääntymisfysiologian molekulaarisen perustan
• Malliorganismien sovellukset biolääketieteellisessä tutkimuksessa
• Eläinkokeitten suunnittelun ja suorittamisen periaatteet
• Viimeaikaisimman käsityksen pro- ja eukaryoottien geenien ilmentymisen säätelymekanismeista
• Genomin ja transkriptomin tutkimuksen teorian
• Geeniteknologian ja molekyylibiologian menetelmien teoreettisen taustan ja käytännön suorituksen

Kasvibiotekniikkaan painottuvassa tutkinnossa (LuK) tavoitteena on kasvisolubiologian, molekyylibiologian ja bioteknologian perusteiden hallinta ja kasvintuotannon sovellusten ymmärtäminen. Opetuksessa saadaan kasvitiede elämään osoittamalla, että kasvit ovat kiehtovia ja välttämättömiä jokapäiväisessä elämässä ja perehdytään kasvien erityispiirteisiin ja siihen mitä yhteistä on kasveilla ja muilla elävillä eliöillä.

Kasvibiotekniikan maisteriopintojen aikana suoritetaan laaja-alaiset kasvibiotekniikan, kasviagronomian ja molekyylibiologian syventävät teoria- ja laboratorio-opinnot. Lisäksi suoritetaan kasvibiotekniikan opintoja tukevat kokonaisuudet biokemiasta ja kasvibiologiasta/ekologiasta. Opinnot suoritettuaan opiskelija hallitsee

• Biotekniikan eri aihealueet ja niiden sovellukset pellolta pöytään, ja erityisesti kasvien aseman ja merkityksen
• Miten kasvibiotekniikan avulla voidaan edistää ihmisten ja ympäristön terveyttä ja kestävää kehitystä
• Miten yhteiskunta sääntelee biotekniikkaa
• Modernien biologian tutkimusmenetelmien käyttämisen ongelmanratkaisuissa ja niiden soveltamisen ennen kaikkea kasvimateriaaliin
• Pro- ja eukaryoottien geenien säätelymekanismit
• Genomin ja transkriptomin tutkimuksen teorian ja merkityksen
• Kasvimetabolian erityispiirteet
• Syvälliset tiedot kasviagronomian eräillä erikoisalueilla

Ravitsemus- ja elintarvikebiotekniikkaan painottuvassa tutkinnossa (LuK) tavoitteena on elintarvikeanalytiikan, elintarvikeprosessien ja ravitsemuksen perusteiden hallinta. Opetuksessa keskitytään elintarvikkeiden terveellisyyteen ja turvallisuuteen korostaen biotekniikan sovellutusmahdollisuuksia elintarvikkeiden tuotannossa ja jalostuksessa.

Ravitsemus- ja elintarvikebiotekniikan maisteriopinnoissa saadaan ammatilliset valmiudet oimia asiantuntijana elintarviketuotannon, jalostuksen ja elintarvikealaan liittyvän hallinnon tehtävissä. Opinnot painottuvat elintarviketuotantoon liittyviin bioteknisten prosessien syvälliseen tuntemiseen, elintarvikkeiden hygieniaan ja kemialliseen turvallisuuteen sekä alan erityislainsäädäntöön. Opinnot suoritettuaan opiskelija hallitsee

• Mikrobitaksonomian
• Uusimmat molekyylibiologiset menetelmät ja työskentelyn patogeenisillä ja geenimuunnelluilla organismeilla
• Fermentaatiotekniikoiden periaatteet
• Soluviljelyn, proteiinien biokemian ja immunologian perustekniikat
• Biokemialliset ja molekyylibiologiset valmiudet, joita sovelletaan käytännön elintarviketuotannossa ja tuotekehityksessä
• Alan hallinnon ja lainsäädännön

Ekologia/ Evoluutiobiologia/ Evoluutiogenetiikka/ Eläinekologia/ Genetiikka/ Perinnöllisyystiede/ Ympäristöekologia/ Ympäristö- ja meribiologia

Helsinki

Ekologia ja evoluutiobiologia -pääaine kouluttaa toimijoita, joilla on vahva ekologisen teorian ja menetelmien osaaminen sekä valmius soveltaa oppimiaan tietoja ja menetelmiä itsenäisesti työelämässä erikoisalansa asiantuntijoina ja kehittäjinä. Opetus tarjoaa valmiudet korkeakoulujen opetus- ja tutkimustehtäviin, tutkimuslaitosten ja biologisten museoiden tutkijantehtäviin, tiedotusvälineiden palvelukseen sekä ympäristöhallinnon asiantuntijatehtäviin. Opiskelijat saavuttavat myös pätevyyden tieteelliseen jatkokoulutukseen biologian eri osaalueilla.

Ekologian ja evoluutiobiologian keskeistä opetussisältöä ovat yksilöiden, populaatioiden, eliöyhteisöjen, ja ekosysteemien toiminnan lait, ekologisten teorioiden hallinta, Suomen eliölajiston tunnistaminen, eliöiden rakenne, toiminta ja evoluutio sekä niiden levinneisyyteen ja runsaudenvaihteluihin vaikuttavat tekijät. Tarkastelun kohteina ovat eliöiden elinkierrot ja käyttäytyminen (evoluutioekologia) sekä niihin vaikuttavat ekologiset ja evolutiiviset tekijät, luonnonpopulaatioiden geneettinen rakenne ja sopeutumat elinympäristöönsä (populaatio- ja kvantitatiivinen genetiikka) sekä molekyylievoluutio, fylogenetiikka ja fylogeografia.

Perinnöllisyystiede eli genetiikka jaetaan useisiin osa-alueisiin tutkimuskohteiden ja -menetelmien perusteella. Ensisijaisena tutkimuskohteena voivat olla geenin toiminta ja rakenne, solu, yksilö, populaatio tai biologinen laji kokonaisuudessaan. Tutkimuksen tärkeimpiä osa-alueita ovat molekyyligenetiikka, solubiologia ja molekyylisytogenetiikka, yleis- ja yksilönkehitysgenetiikka, populaatiogenetiikka ja evolutiikka sekä genomiikka ja geneettinen bioinformatiikka.

Perinnöllisyystieteellä on sovellutusalueita esimerkiksi ihmisen biologisessa tutkimuksessa, lääketieteessä, viljelykasvien, kotieläinten, turkiseläinten ja kalojen jalostuksessa sekä hyödyllisten ja haitallisten mikrobien saattamisessa ihmisten valvontaan. Perinnöllisyystieteen tutkijat toimivat yhteistyössä monien lääketieteen alojen, tutkimuslaitosten, teollisuuden sekä maatalous- ja metsätieteiden kanssa.

Biotieteellisessä tiedekunnassa annetaan ympäristöbiologian, ympäristöekologian sekä ympäristönsuojelutieteen opetusta. Näistä ympäristöbiologia ja ympäristöekologia voidaan katsoa kuuluvaksi myös biotieteisiin. Katso Ympäristötieteen osuutta tässä portaalissa.

Jyväskylä

Ekologian ja ympäristönhoidon kandidaattivaiheen koulutuksessa opiskelijat saavat laajat perustiedot ja taidot evoluution, ekologian, soveltavan ekologian, luonnonsuojelubiologian ja genetiikan aloilta. Maisterivaiheen koulutuksessa on kaksi toisiaan tukevaa linjaa:

• Ekologian ja ympäristönhoidon linja kouluttaa laaja-alaisia ekologian, soveltavan ekologian ja luonnonsuojelubiologian tutkijoita ja asiantuntijoita tutkimuslaitosten ja yhteiskunnan eri hallinnonalojen suunnittelu- ja asiantuntijatehtäviin.
• Evoluutiogenetiikan linja kouluttaa tutkijoita ja asiantuntijoita aloille, joilla tarvitaan genetiikan tietoja ja taitoja perustutkimuksessa, luonnonvarojen hyödyntämisessä ja luonnonsuojelussa.

Ekologian ja ympäristönhoidon opiskelija voi erikoistua joko ekologiaan tai ympäristönhoitoon valitsemalla valinnaisiin opintoihin painotetusti ekologian tai ympäristönhoidon opintojaksoja, tai hän voi ottaa laaja-alaisemman tutkinnon ja valita vapaasti valinnaiset opintojaksot.

Oulu

Luonnontieteen kandidaatin tutkinnon yksi suuntautumisvaihtoehto on ekologia.

Ylemmässä korkeakoulututkinnossa eli filosofian maisterin (FM) tutkinnossa ekologian suuntautumisvaihtoehdoissa on valittavana kasviekologia tai eläinekologia. Lisäksi valittavana on genetiikka biotieteen suuntautumisvaihtoehdossa.

Turku

Ekologian osaston opetuksessa painotetaan ekologian teoriaa ja metodiikkaa sekä omakohtaisen tutkimusosaamisen tärkeyttä, kuitenkaan unohtamatta työllistymisen kannalta tärkeitä ekologian soveltavia kysymyksiä. Varsinkin erikoistyövaiheessa monet opiskelijat hakeutuvat ekologian tutkimusprojekteihin ja saavat näin hyvät valmiudet käytännön tutkimustehtäviin. Opiskelijat sijoittuvat etenkin erilaisiin tutkimustehtäviin, opettajiksi ja hallinnon palvelukseen.

Linjan tavoitteena on perehdyttää opiskelija eliöiden ja niiden ympäristön välisiin suhteisiin yksilö-, populaatio-, yhteisö- ja ekosysteemitasolla. Käytännön kokemusta lajistosta ja luonnonilmiöistä hankitaan kenttä- ja laboratoriokursseilla. Luento-opetuksessa, harjoituksissa ja seminaareissa keskitytään empiiristen tutkimusmenetelmien ja ekologian teoriakehyksen opiskeluun. Koulutus antaa hyvät valmiudet ympäristöalan suunnittelu- ja asiantuntijatehtäviin.

Luonnontieteiden kandidaatin tutkinnossa opiskelijat perehtyvät erityisesti eliöiden ja niiden ympäristön välisiin suhteisiin yksilö-, populaatio-, yhteisö- ja ekosysteemitasoilla. Evolutiivinen näkökulma ja menetelmien hallinta ovat tieteenalan opetuksessa ja tutkimuksessa keskeisessä asemassa. Ekologian linja tarjoaa tiedolliset ja taidolliset valmiudet työtehtäviin sekä ylemmän korkeakoulututkinnon opintoihin ekologian, biodiversiteettitutkimuksen ja ympäristötieteen alalla.

Filosofian maisterin tutkinnossa ekologian linja antaa valmiudet alan tieteellisen tiedon ja tieteellisten menetelmien soveltamiseen, toimimaan työelämässä alansa asiantuntijana ja kehittäjänä sekä jatkokoulutukseen ekologian ja biodiversiteettitutkimuksen alalla.

Åbo Akademi

Opintoihin ympäristö- ja meribiologiassa kuuluu perinteisen luento-opetuksen lisäksi useita kenttäkursseja Husön ja Ahvenanmaan biologisilla kenttäasemilla. Myös Ruotsin rannikon meribiologisiin laboratorioihin tehdään tutustumismatkoja. Opetukseen sisältyy myös laboratoriokursseja, joissa opitaan erilaisten kudosten kehitystä ja toimintaa sekä fysiologian perusteita.

Koulutus antaa työmahdollisuuksia monella alueella: biotieteellisessä tutkimuksessa, lääketeollisuudessa, elintarviketeollisuudessa, ympäristötutkimuksessa, opetuksessa, ympäristönsuojelussa ja viestinnässä.

Fysiologia/ Fysiologinen eläintiede/ Kasvifysiologia/ Fysiologia ja genetiikka

Helsinki

Fysiologian pääaineen alaan kuuluvat (1) yleinen ja ekologinen fysiologia, (2) kehitys- ja lisääntymisbiologia sekä (3) neurobiologia.

Biotieteet ovat kehitysvaiheessa, jonka voi rinnastaa sata vuotta sitten tapahtuneeseen vallankumoukseen fysiikassa. Biologinen fakta-aineisto kasvaa räjähdysmäisesti, mikä tekee yhä tärkeämmäksi tutkimuksen, joka jäsentää tätä aineistoa toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Sanan "fysiologia" synonyyminä käytetäänkin usein ilmaisua integratiivinen biologia, joka käsittää sekä molekyyli-, solu-, kudos-, elin että eliötason prosessit. Fysiologian keskeisenä tavoitteena on selvittää, millä tavoin näiden eri organisaatiotasojen prosessit, molekyyli- ja solubiologisten mekanismien kautta, ohjaavat yksilön kehitystä, elintoimintoja, ja vuorovaikutuksia ympäristön kanssa.

Fysiologi hyödyntää evoluution tuottamaa eliökunnan rikkautta valitessaan sopivaa tutkimuskohdetta (ns. tutkimusmallia) kokeelliseen työhön. Lisäksi modernin biologian keskeiset tutkimusmallit, muuntogeeniset organismit, tarjoavat tehokkaita lähestymistapoja - sekä valtavia haasteita - fysiologian eri osa-alueilla, mm. kehitysbiologiassa ja neurobiologiassa. Eri eläinlajien (myös ihmisen) genomien kartoitus ei ole biologisen tutkimuksen päämäärä - se on vasta yksi niistä monista lähtökohdista, joita tarvitaan solujen ja kudosten erilaistumisen tai esimerkiksi aivojen toimintamekanismien ymmärtämisessä.

Ekologisessa fysiologiassa tärkeitä kysymyksiä ovat, miten eri eläinlajit ja -ryhmät ovat sopeutuneet ympäristöönsä, mitkä tekijät määräävät sopeutuvuuden rajat ja missä määrin evoluution tuottamat ratkaisut ovat yleispäteviä. Lajien välinen vertaileva fysiologia muodostaa ekofysiologian ytimen, ja se myös syventää näkemystämme ihmisen fysiologiasta ja sen erityispiirteiden evolutiivisesta taustasta.

Oulu

Ylemmässä korkeakoulututkinnossa eli filosofian maisterin (FM) tutkinnossa biotieteen suuntautumisvaihtoehdoissa on valittavana kasvifysiologia tai fysiologinen eläintiede. Lisäksi valittavana on genetiikka.

Turku

Fysiologian ja genetiikan linja antaa valmiudet alan tieteellisen tiedon ja tieteellisten menetelmien soveltamiseen, toimimaan työelämässä alansa asiantuntijana ja kehittäjänä sekä jatkokoulutukseen eläinfysiologian, genetiikan sekä kasvifysiologian ja molekyylibiologian alalla.

Ympäristöstä eliöihin ja ekosysteemeihin kohdistuva vaikutuksen ja eliöiden käyttäytymisen ja sopeutu¬misen tutkimus edellyttää vahvaa panosta myös eläin- ja kasvifysiologiasta sekä genetiikasta. Tutkimus pai¬nottuu entistä enemmän solufysiologiaan, molekyylibiologiaan ja mo¬lekyyligenetiikkaan. Eri alojen sopeutumistutkimusta yhdistää laitoksen uusi evoluutiogenetiikan laboratorio ja tutkimuksen huippuyksikkö, sekä valtakunnallinen Biologiset vuorovaikutukset -tutki¬jakoulu, jonka tutkimusalaan kuuluu ympäristöosaamista molekyyleistä ekosysteemeihin.

Laitoksen yhtenä vahvuusalueena on kasvibiotekniikka ja -mole¬kyylibiologia. Tutkimus painottuu stressinsiedon säätelymekanismien solu- ja molekyylitason tutkimukseen. Kansainvälistä arvostusta on saanut erityisesti fotosynteesitutkimus.

Kalabiologia ja kalatalous

Helsinki

Limnologian ja kalataloustieteen koulutusohjelmassa on kaksi pääainetta:

• akvaattiset tieteet (limnologia)
• akvaattiset tieteet (kalataloustiede)

Akvaattisten tieteiden pääaineessa on kolme erillistä oppiainetta hydrobiologia, kalataloustiede ja limnologia. Alojen välillä on työnjako, missä hydrobiologia suuntautuu lähinnä murtoja merivesiin, limnologia sisävesiin ja kalataloustiede kala- ja kalastusbiologiaan sekä kalatalouteen.

Kalataloustieteen opetuksen tavoitteena on perehtyminen kalojen ekologiaan ja kalantuotantoon sekä kalatalouteen ja vesien elollisten luonnonvarojen käyttöön ja alan tutkimusmenetelmiin. Opetuksen pääpaino on tuotantobiologiassa, mutta opintoihin on suositeltavaa sisällyttää myös esimerkiksi taloustieteen opintoja ja laskentamenetelmällisiä opintoja. Yliopistossa saatavaa kalatalouden asiantuntemusta tarvitaan mm. kalataloustutkimuksessa, -suunnittelussa ja -opetuksessa, kalastushallinnossa, vesienhoidossa ja -suojelussa, kalatalouden järjestötoiminnassa ja kalatalousneuvonnassa, kalanviljelyssä ja -kasvatuksessa sekä kalastuksessa ja kalan markkinoinnissa. Kalataloustieteen opintoja voi jatkaa lisensiaatin tai tohtorin tutkintoon saakka.

Jyväskylä

Jyväskylän yliopiston vesien luonnonvarojen yksikkö muodostuu limnologian ja hydrobiologian sekä kalabiologian ja kalatalouden osastoista, jotka kuuluvat bio- ja ympäristötieteiden laitokseen. Vesivarayksikössä opiskelee noin 100 opiskelijaa, joista noin 20 valmistelee väitöskirjaa. Limnologian ja hydrobiologian osastolta valmistuu vuosittain n. 10 filosofian maisteria ja 1-2 tohtoria. Kalabiologian ja kalatalouden osastolle otetaan vuosittain 15 uutta opiskelijaa, mutta koska opetus on aloitettu vasta viime vuosina, pääaineesta on valmistunut vasta muutama opiskelija. Vesien luonnonvarojen yksikkö elää tutkimuksessa ja opetuksessa voimakasta nousukautta. Opetus rakentuu korkealaatuisille tutkimusryhmille ja yhteyksille alan tutkimuslaitoksiin, yritysmaailmaan sekä ympäröivään yhteiskuntaan.

Kalabiologian ja kalatalouden linja kouluttaa tutkijoita ja laaja alaisia asiantuntijoita kalatalouden eri sektoreille mm. kalavesien hoidon, hallinnon, vesiviljelyn, kalanjalostuksen ja kalakaupan tehtäviin. Pääaineesta valmistuneet voivat sijoittua myös ympäristöntutkimuksen, hoidon ja ympäristöhallinnon aloille. Biologisten perusvalmiuksien lisäksi opiskelijat saavat kattavan käsityksen erilaisten vesiekosysteemien rakenteesta ja toiminnasta sekä kalabiologian ja -talouden menetelmistä. Tutkintoon sisältyy lisäksi opiskelijan valinnan mukaan alalla tarvittavia muita tieteitä kuten taloustieteitä, kemiaa, fysiikkaa, sosiologiaa, tilastotiedettä, tietotekniikkaa, ympäristötieteitä tai ekologiaa.

Kasvibiologia/ Kasviekologia

Helsinki

Kasvibiologiassa tutkitaan ja opetetaan kasveihin liittyviä ilmiöitä molekyylitasolta ekosysteemitasolle. Aihealueita ovat mm. kasvien fysiologinen sopeutuminen erilaisiin ympäristöoloihin, molekyyli- ja solubiologia, kasvien ja sienten fylogenia eli evoluutiohistoria ja siihen perustuva systematiikka, kasvien yhteisö- ja populaatioekologia sekä ekosysteemiekologia. Ihmisen toiminnan vaikutus kasveihin on viime vuosikymmeninä noussut yhä keskeisemmäksi tutkimuskohteeksi sekä fysiologiassa, systematiikassa että ekologiassa.

Pääaineen tavoitteena on antaa kaikille kasvi- biologian opiskelijoille kattava tietopaketti modernin kasvibiologian eri osa-alueista. Maisterivaiheen opinnoissa opiskelijat syventyvät johonkin pääaineen kolmesta erikoistumislinjasta, jotka ovat

• kasviekologia
• kasvi- ja sienisystematiikka
• kasvifysiologia ja -kehitysbiologia

Valmistuneet kasvibiologit voivat toimia esimerkiksi asiantuntijoina ympäristö- hallinnossa tai yrityksissä. Kasvibiologia tarjoaa myös hyvän lähtökohdan aineen- opettajan opinnoille. Lisäksi kasvigenetiikkaa opetetaan läheisessä yhteistyössä kasvi- biologian kanssa. Vaihtoehtoisten opinto-jaksojen ja sivuainevalintojen avulla opiskelija voi painottaa tutkintoaan haluamaansa suuntaan.

Oulu

Kasviekologia selvittää kasvien sopeutumista ympäristöönsä. Oulussa kasviekologinen opetus ja tutkimus käsittelevät monipuolisesti kasvien ekofysiologiaa, evolutiivista ekologiaa sekä populaatio ja yhteisöekologiaa. Kasviekologia on keskeinen tieteenala luonnonsuojelun ja ympäristönhoidon kannalta. Ekofysiologiassa korostuvat ympäristötekijöiden vaikutukset kas-vien fysiologiaan. Yhtenä erityiskysymyksenä on kasvien sopeutuminen pohjoisiin olosuhteisiin ja ympäristömuutoksiin. Evoluutioekologia etsii evolutiivisia selitysmalleja kasvien toiminnallisten ja rakenteellisten ominaisuuksien kehitykselle. Populaatioekologia selvittää kasvipopulaatioiden rakennetta ja dy-namiikkaa, elinkykyä ja uhkaavia riskitekijöitä. Yhteisötasolla korostuvat lajien väliset vuorovaikutukset ja eri häiriötekijöiden vaikutukset kasviyhteisöjen rakenteeseen ja biodiversiteettiin.

Kemiallinen biologia

Jyväskylä

Kemiallinen biologia kouluttaa tutkijoita ja asiantuntijoita yliopistoihin, tutkimuslaitoksiin, kemian tai bioteknologian teollisuuteen sekä terveydenhuollon, kaupan ja hallinnon alalle.

Kemiallisessa biologiassa ratkaistaan biologisia ongelmia kemiallisin menetelmin. Taustatiedoksi tarvitaan tuntemusta biokemiassa.

Limnologia/ Hydrobiologia

Helsinki

Akvaattisissa tieteissä limnologia ja kalataloustiede muodostavat oman koulutusohjelmansa, hydrobiologia kuuluu biologian koulutusohjelmaan.

Akvaattisten tieteiden pääaineessa on kolme erillistä oppiainetta hydrobiologia, kalataloustiede ja limnologia. Alojen välillä on työnjako, missä hydrobiologia suuntautuu lähinnä murtoja merivesiin, limnologia sisävesiin ja kalataloustiede kala- ja kalastusbiologiaan sekä kalatalouteen. Akvaattisten tieteiden pääaineessa toimii lisäksi ympäristömuutosten tutkimusryhmä ECRU (= Environmental Change Research Unit).

Akvaattisista tieteistä valmistuneella opiskelijalla tulee olla kokonaisnäkemys vesiekosysteemin rakenteesta ja syy-seuraussuhteista sekä ihmisen vaikutuksesta niihin, menetelmälliset valmiudet kerätä ja käsitellä monitieteellisiä aineistoja sekä monitieteellinen ongelmanratkaisukyky.

Hydrobiologia

Hydrobiologian opetus suuntautuu murtovesien ja merivesien ekosysteemien tarkasteluun. Opetuksen tarkoituksena on perehdyttää opiskelijat vesiekosysteemien holistiseen tarkasteluun, vesiekosysteemin rakenteen ja toiminnan säätelyyn sekä ihmisen vaikutukseen säätelypaineiden tuottajana.

Käytännön opetuksessa perehdytään vesieliöihin, vesiekologiseen teoriaan sekä vesistötutkimuksen metodologiaan ja erilaisten tutkimustapojen soveltamiseen eri habitaateissa. Opetuksessa pyritään painottamaan vesiekosysteemien dynaamista luonnetta, ravintoverkkojen rakennetta ja ravintoverkojen bioottista ja abioottista säätelyä.

Hydrobiologian opetuksella pyritään tuottamaan biologian alan ammattilaisia, jotka ymmärtävät vesiekosysteemien bioottiset ja abioottiset lainalaisuudet ja täten pystyvät tehostamaan vesiekosysteemien suojelua sekä optimoimaan niiden hyväksikäyttöä. Vesiekosysteemien kokonaisvaltaisen tarkastelun johdosta hydrobiologian opiskelijoilta edellytetään hyvää kemian, biokemian ja fysiikan osaamista. Meribiologisen erikoisosaamisen lisäämiseksi opiskelijoille on eduksi hakeutua kansainväliseen opiskelijavaihtoon valtameritutkimusta tekeviin korkeakouluihin. Hydrobiologialla on perinteiset ja hyvät yhteydet valtion tutkimuslaitoksiin sekä vesialan yrityksiin mikä takaa hydrobiologian opiskelijoille hyvät perusharjoittelun mahdollisuudet ja usein erinomaiset edellytykset jatkotutkimuksille ja -opinnoille sekä mahdollisuuden pysyviin työpaikkoihin.

Limnologia

Limnologian opetusalana on ensisijaisesti sisävesien fysiikka, kemia ja biologia sekä vesistöjen suojelu. Limnologia on oppi sisävesien luonnontaloudesta, vesistöissä tapahtuvista ja vesistöihin liittyvistä ilmiöistä sekä niiden välisistä syy-yhteyksistä. Vesien elämän ympäristön ja sen eliömaailman välinen vuorovaikutus on limnologian keskeisintä problematiikkaa. Tärkeimpiä limnologian perustieteitä ovat hydrologia, geologia, mikrobiologia, kasvitiede, eläintiede, fysiikka ja kemia. Sovellutusten kannalta ovat välttämättömiä myös teknilliset ja taloudelliset opinnot. Viikin kampuksella opetusta antavista oppiaineista esimerkiksi vesiensuojelutehtäviä ajatellen suositeltavia ovat mm. kalataloustieteen, hydrobiologian, ekologian, mikrobiologian, yleisen kemian, kasvitieteen, ympäristönsuojelutieteen, suometsätieteen, maa- ja ympäristökemian sekä ympäristöekonomian kurssit tai opintojaksot.

Joensuu

Ekotoksikologia ja hydrobiologiassa voidaan suorittaa vain perusopinnot. Biologian syventävät opinnot on mahdollista suunnata ekotoksikologiaan ja hydrobiologiaan. Perusopinnot on tarkoitettu sivuaineeksi biologeille sekä maisteriopinnoissaan ekotoksikologiaan tai hydrobiologiaan suuntautuville biologian opiskelijoille.

Jyväskylä

Vesistötieteiden kandidaattivaiheen koulutuksessa opiskelijat saavat perustietoja ja taitoja laajasti vesistötieteiden eri osa-alueilta mm. limnologiasta, kalabiologiasta sekä vesien luonnonvarojen hyödyntämisestä.

Jyväskylän yliopiston vesien luonnonvarojen yksikkö muodostuu limnologian ja hydrobiologian sekä kalabiologian ja kalatalouden osastoista, jotka kuuluvat bio- ja ympäristötieteiden laitokseen. Vesivarayksikössä opiskelee noin 100 opiskelijaa, joista noin 20 valmistelee väitöskirjaa. Limnologian ja hydrobiologian osastolta valmistuu vuosittain n. 10 filosofian maisteria ja 1-2 tohtoria. Kalabiologian ja kalatalouden osastolle otetaan vuosittain 15 uutta opiskelijaa, mutta koska opetus on aloitettu vasta viime vuosina, pääaineesta on valmistunut vasta muutama opiskelija. Vesien luonnonvarojen yksikkö elää tutkimuksessa ja opetuksessa voimakasta nousukautta. Opetus rakentuu korkealaatuisille tutkimusryhmille ja yhteyksille alan tutkimuslaitoksiin, yritysmaailmaan sekä ympäröivään yhteiskuntaan.

Limnologian ja hydrobiologian pääaineessa koulutetaan sisävesien luonnontalouden asiantuntijoita mm. ympäristöhallinnon, vesiensuojelun, opetuksen ja tutkimuksen tarpeisiin. Limnologia on kokonaisvaltainen, monia muita tieteitä soveltava tieteenala, joka kattaa kaikki sisävesiin liittyvät ominaisuudet, ilmiöt ja toiminnot sekä niiden väliset vuorovaikutukset. Opetusta annetaan sekä seisovien että virtavesien fysiikassa, kemiassa ja erityisesti biologiassa painottaen samalla vesistöjen suojelua ja kestävää käyttöä. Lisäksi opiskeluun sisältyy alaa tukevien tieteiden opintoja, jotka antavat mahdollisuuksia monenlaiseen erikoistumiseen valinnan mukaan. Limnologiaa tukevia tieteitä ovat mm. ekologia, molekyylibiologia, ympäristötieteet, tilastotiede, tietojenkäsittely, fysiikka ja kemia. Sekä teoreettiseen opetukseen että käytännön harjoituksiin perustuvan opiskelun päämääränä on saada laajaalainen käsitys vesiekosysteemien rakenteesta ja toiminnasta suhteessa ympäristötekijöihin ja niiden muutoksiin niin, että alalle valmistuva kykenee vastaamaan myös alan tulevaisuuden haasteisiin.

Oulu

Hydrobiologiasta voidaan suorittaa 35 opintopisteen opintokokonaisuus, josta opiskelija halutessaan saa erillisen todistuksen. Opintokokonaisuus koostuu biologian koulutusohjelmaan sisältyvistä opintojaksoista, valinnaisista opintojaksoista sekä erillisestä loppukuulustelusta. Hydrobiologian kurssit sopivat myös esim. osana LuK- ja FM-tutkintovaiheen kasvi- tai eläintieteen opintoja.

Solubiologia/ Molekyylibiolgia

Jyväskylä

Solu- ja molekyylibiologian kandidaattitutkinto antaa vahvat perustiedot mikroskooppi- ja molekyylitason biologiasta. Koulutukseen sisältyy biokemiaa, molekyylibiologiaa, solubiologiaa, mikrobiologiaa sekä geeni- ja biotekniikkaa.

Molekyylibiologia kouluttaa molekyylibiologian tutkijoita ja asiantuntijoita yliopistoihin, tutkimuslaitoksiin, kemian tai bioteknologian teollisuuteen sekä terveydenhuollon, kaupan ja hallinnon alalle.

Maisterivaiheen koulutuksessa solubiologia kouluttaa solubiologian tutkijoita ja asiantuntijoita yliopistoihin, tutkimuslaitoksiin, kemian tai bioteknologian teollisuuteen sekä terveydenhuollon, kaupan tai hallinnon alalle.

Åbo Akademi

Solubiologian tärkeimmät tutkimusalueet ovat solujen ja kudosten rakenteet, erilaistuminen ja kehittyminen sekä niissä tapahtuvat häiriöt. Solujen välinen kommunikaatio on tärkeä alue, joka sijaitsee fysiologian ja solubiologian välimaastossa. Solujen ja kudosten toiminta ja sopeutuminen häiriöihin kuuluu fysiologiaan.

Soveltava eläintiede

Kuopio

Soveltavaan eläintieteeseen painottuvassa tutkinnossa (LuK) tavoitteena on eläinten rakenteen ja toiminnan monipuolinen ymmärtäminen molekyylitasolta aina käyttäytymiseen saakka. Kiinnostuksen kohteena ovat etenkin perinteiset tuotantoeläimet, koe-eläimet, kalat ja ravut.

Soveltavan eläintieteen maisteriopintojen aikana suoritetaan laaja-alaiset soveltavan eläintieteen syventävät teoria- ja laboratorio-opinnot. Soveltavassa eläintieteessä opintoja voi suunnata eläinten käyttäytymiseen ja hyvinvointiin, koe-eläimiin tai moderniin vesiviljelyyn. Opiskelija voi myös yhdistää eri linjoista erilaisia kokonaisuuksia. Myös eläinbiotekniikan opintoja voi luontevasti yhdistää soveltavan eläintieteen opintoihin. Lisäksi suoritetaan soveltavan eläintieteen opintoja tukevia sivuainekokonaisuuksia, joiksi suositellaan etenkin eläinbiotekniikkaa, biokemiaa, ihmisen fysiologiaa, farmakologiaa ja toksikologiaa tai kaupallisia opintoja. Opinnot suoritettuaan opiskelija hallitsee

• Syvällisesti eläinten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin tutkimusmenetelmät sekä syvällisen käsityksen eläinten hyvinvoinnista yhteiskunnallisena ja tuotantotaloudellisena kysymyksenä
• Syvällisesti koe-eläinten merkityksen biolääketieteellisessä tutkimuksessa sekä erilaiset eläinkoetekniikat
• Syvällisesti kalabiologian ja vesiviljelyn sekä molekyylibiologian menetelmät kalojen jalostuksen apukeinona ja vesiviljelyyn liittyvien erityiskysymysten tutkimisessa

Yleinen mikrobiologia

Helsinki

Yleinen mikrobiologia tutkii bakteerien, virusten, sienten, levien ja alkueläinten elintoimintoja, rakennetta sekä niiden hyödyntämistä biotekniikassa. Mikrobiologian saavutukset vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme mm. elintarvike- ja lääketeollisuuden, biotekniikan sekä ympäristöntutkimuksen kautta. Elintoimintojen säätelyä ja vaikutusmekanismeja molekyylitasolla selvittävä tutkimus perustuu suurelta osin mikrobeilla suoritettuihin kokeisiin. Mikrobit toimivat luonnossa välttämättöminä hajottajaorganismeina, ja niiden käyttö jätteiden ja myrkkyjen hajottamisessa on mikrobiekologisen tutkimuksen ansiosta jatkuvasti lisääntymässä. Bioteknisissä tuotantoprosesseissa mikrobien asema on keskeinen. Lääketieteellinen mikrobiologia tutkii sairauksia aiheuttavia mikrobeja ja etsii keinoja, joilla estää niiden leviäminen. Molekyylibiologisilla menetelmillä on nykyisin keskeinen asema kaikilla mikrobiologian osaalueilla. Mikrobiologian on viimeaikoina mullistanut useiden mikrobien genomien emäsjärjestyksen selvittäminen, mikä mahdollistaa mikrobien elintoimintojen yksityiskohtaisen ymmärtämisen.

Yleisen mikrobiologian opetuksessa on kolme erikoistumislinjaa: Lääketieteellinen mikrobiologia, virologia ja mikrobiekologia.

Mikrobiologit sijoittuvat tutkimus-, tuotekehittely- ja laadunvalvontatehtäviin erilaisten tutkimuslaitosten, lääketehtaiden, elintarviketeollisuuden sekä yliopistojen ja korkeakoulujen palvelukseen. Sairaalamikrobiologiksi pätevöidytään työskentelemällä valmistumisen jälkeen neljä vuotta sairaalamikrobiologin koulutusvirassa.