Fysiikka on perusluonnontiede, joka kokeellisin ja teoreettisin menetelmin tutkii luonnonilmiöihin liittyviä lainalaisuuksia. Soveltavassa fysiikassa tätä tietämystä hyödynnetään arkipäivän tarpeisiin. Fysiikalle on luonteenomaista kvantitatiivisuus eli suureiden välisten riippuvuussuhteiden ilmaiseminen täsmällisesti, matemaattisten käsitteiden avulla. Fyysikoksi tai fysiikan opettajaksi opiskeleva saa laajan kuvan fysiikan käsitteistöstä ja ilmiömaailmasta, fysiikan laeista ja menetelmistä sekä valmiudet soveltaa niitä uusissa tilanteissa. Alan koulutuksen keskeisiä tavoitteita ja fyysikon valtteja työmarkkinoilla ovat tutkimuksellinen ajattelutapa ja joustava ongelmanratkaisukyky.

Fysiikka on laaja ja pitkälle kehittynyt, kuitenkin edelleen uusia suuntia hakeva tieteenala. Kandidaattivaiheen fysiikan opintojen keskeinen tavoite on vankan yleiskuvan saaminen fysiikasta kokonaisuutena ja alan perusmenetelmiin tutustuminen. Maisterivaiheessa fysiikan opintoja tavallisesti painotetaan jollekin fysiikan osa-alueelle ja tietyntyyppiseen lähestymistapaan. Vakiintuneita fysiikan alueita ovat mm. materiaalifysiikka, ydinfysiikka, ydinfysiikka, sähkömagnetismi ja optiikka. Perinteisiä lähestymistapoja fysiikkaan ovat kokeellinen, teoreettinen, laskennallinen ja soveltava fysiikka. Nykyään fysiikka on kasvavassa määrin poikkitieteellinen ala ja fysiikan opetuksessa korostuvatkin yhteydet muihin tieteisiin ja sovelluksiin eri aloilla.