Matematiikkaa opiskelemaan ryhtyvän on suhtauduttava opintoihinsa alusta alkaen määrätietoisesti. Koulumatematiikkaan verrattuna oppiaines on yliopistossa abstraktisempaa, päättely korostuu laskemisen asemasta ja täsmällisyyteen kiinnitetään enemmän huomiota. Tämän vuoksi kynnys koulumatematiikan ja yliopistomatematiikan välillä on haasteellinen. Pelkkä opetuksen seuraaminen ei johda matematiikan oppimiseen: ratkaisevaa on opiskelijan omakohtainen työ.

Suurin osa opinnoista koostuu luentokursseista, joihin liittyy laskuharjoituksia. Luennoilla käyminen ei ole pakollista, mutta tämän vapauden ei pidä antaa johtaa harhaan, sillä kokemusten mukaan kurssien sisällön omaksuminen itseopiskeluna tuottaa monille vaikeuksia. Laskuharjoitukset ovat pienryhmäopetusta, jossa käsitellään tavallisesti luentojen yhteydessä annettuja tehtäviä assistentin johdolla. On erittäin tärkeää pyrkiä itse ratkaisemaan mahdollisimman paljon laskuharjoitustehtäviä. Matematiikan osaaminen ei ole tietosisältöjen ulkoa muistamista vaan kykyä soveltaa matemaattista tietoa uusien ongelmien ratkaisemisessa. Ilmeisesti ainoa tapa hankkia tätä taitoa on harjoittelu. Laskuharjoitusten yksi perusajatus on se, että opiskelijat esittävät itse ratkaisujaan ryhmälle. Täten laskuharjoitukset harjoittavat myös opiskelijoiden esiintymiskykyä.

Matematiikan omaksumiskyky ja -tavat vaihtelevat yksilöllisesti, mutta omatoimiseen opiskeluun tulee matematiikassa aina varata riittävästi aikaa. Opetettavat asiat perustuvat yleensä vahvasti aikaisemmin opetettuun, joten opiskelussa tulee alusta alkaen pyrkiä asioiden kunnolliseen ymmärtämiseen. Mitä paremmin peruskurssien tiedot ovat hallinnassa, sitä helpommin opiskelu sujuu jatkossa.