Tähtieteilijän perustutkinto on tohtorintutkinto
Kurkota tähtiin (kuvan © ESO)
Tohtorin tutkinto pyritään suorittamaan neljässä vuodessa. Rahoituksen turvaamiseksi voi pyrkiä tutkijakouluun. Väitöstyötä voi tehdä myös omalla stipendillä tai väitöstutkimuksen ohjaajan tutkimusprojektin varoilla. Osa jatko-opiskelijoista toimii laitoksen tutkijoiden viransijaisina. Väitöskirjan tekokin on tutkimusryhmässä työskentelyä. Työajat ovat yleensä vapaasti muotoiltavissa ja maksettuja ulkomaanmatkoja (kesäkouluja, havaintomatkoja ja kokousreissuja) riittää niin paljon kuin sielu sietää, sillä työ on hyvin kansainvälistä.Tohtorin tutkinnon jälkeen (joskus ennenkin) asiaan kuuluu lähteä muutamaksi vuodeksi ulkomaille ns. postdoc-paikkaan. Tämän jälkeen nuori tohtori alkaa olla itsenäinen tutkija eli tähtitieteilijä.
Opiskelu kuulostaa pitkältä, mutta on hyvä muistaa, että viimeistään neljännen opintovuoden jälkeen (siinä vaiheessa, kun aloittaa maisterin tutkintoon liittyvän gradun teon) työ on samaa tutkimustyötä kuin ammattitähtitieteiljän työ. Jos siitä pitää, on oikealla alalla.
Tohtorin tutkinnon voi edellä mainittujen laitosten (ks. kohta 3) ja osastojen lisäksi suorittaa
- Teknillisen korkeakoulun Metsähovin radiotutkimusasemalla (tohtorintutkinto)
- Ilmatieteen laitoksen avaruustutkimuksen ryhmässä (tohtorintutkinto)
Täällä (http://www.astro.utu.fi/vaitos/vaitoshistoriaa.htm), kerrotaan, miten Teknillisessä korkeakoulussa väitöstyönsä tehneestä Anne Lähteenmäestä tulee tohtori.