Tilastotieteen historia alkaa 1500-luvulta. Aatelisherrojen uhkapeliharrastuksesta syntyi todennäköisyyslaskenta, ja tähtitieteen ja navigoinnin mittausvirheiden käsittelyyn tarvittiin satunnaisuuden matematiikkaa.
Tilastotieteessä analysoidaan ja mallinnetaan numeerisia havaintoaineistoja, "dataa". Siksi tilastotiedettä tarvitaan lähes kaikilla empiirisen tieteen ja elämänaloilla. Vanhahtavaa tilastotiede-sanaa kuvaavampi nimi modernille tilastotieteelle on data-analyysi. Tilastotiede on paljon muuta kuin virallisten tilastojen ja taulukoiden kokoamista.
Numeeriset havainnot eivät ole vain yksinkertaisia lukuja, vaan ne voivat olla vaikkapa käyriä, satelliittikuvia, geenin pätkiä tai telesignaaleja. Tarkasteltavasta ongelmasta tehdään aineiston perusteella tilastollisia päätelmiä ja ennusteita. Tavoitteena on yleistää käytettävissä olevassa otoksessa havaittuja ilmiöitä koskemaan koko tutkimuksen käsittelemää perusjoukkoa. Otoksen satunnaisvaihtelu ja sen myötä yleistämiseen liittyvä epävarmuus arvioidaan matemaattisesti todennäköisyyslaskennan keinoin. Tilastotiede on siis sattuman hallintaa. ”Maailma on toisen näköinen tilastotieteilijän silmin”, varioi eräs tilastotieteen opiskelija.
Tilastotieteessä opiskellaan tilastotieteen teoriaa ja menetelmiä sekä niiden soveltamista käytäntöön. Matematiikka ja tietotekniikka ovat välttämättömiä sivuaineita. Tilastotieteen opetuksessa annetaan valmiudet edustavien havaintoaineistojen keräämiseen, aineistojen kuvaamiseen ja analysointiin sekä numeerisesti mitattavissa olevien ilmiöiden tilastolliseen mallintamiseen. Selvin ero matematiikkaan on aineiston läsnäolo ja käytännön laskemisen painottuminen. Tilastotieteilijä on aina tekemisissä reaalimaailman ilmiöiden kanssa.
Kuva: Tuomas Rajala
