Tänään viimeistelin vastuullani olevia sivuja seuraavaan Suomen Luontoon. Tein siihen pitkän jutun tutkijasta, joka pestautui ruokapalkalla pororengiksi Sompion paliskuntaan. Pian ryhdyn valmistelemaan retkeä koskikarapaikoille Itä-Suomeen. Siitä syntyy reppari hyisten virtojen sukeltelijoista, jotka viis veisaavat pakkasesta.
Päätin 15-vuotiaana, että minusta tulee biologi. Lukiossa suomen kieli ja kirjallisuus alkoivat kuitenkin kiinnostaa ja hetken horjuin kahden vaiheilla. Kun pääsin opiskelemaan biologiaa, olin riemuissani. Kaunokirjallisuuttahan voi lukea vapaa-aikana, ja niin teinkin. Biologian opintojen jälkeen kouluttauduin vielä tiedottajaksi ja tietokirjoittajaksi Helsingin yliopistossa.
Toimittajan ammatissa kaikki oppimani yhdistyy suloisesti. Olen saanut kirjoittaa luonnosta ja ympäristöstä laatulehteen jo yli 20 vuotta. Juttujen kirjoittamisen lisäksi editoin muiden tekstejä. Työnkuvaani kuuluu myös oikoluku ja kuvien hankinta. Biologin koulutus on mielestäni ykkösvahvuuteni. Se antaa minulle itsevarmuutta. Tunnen alan, sen sanaston ja ilmiöt. Tunnen myös alan tutkijoita ja tutkimusta, josta on valtavasti hyötyä. Iloitsen luonnosta ja kirjoitan siitä mielelläni. On innostavaa jakaa kokemuksiaan lukijoille lintulaudan säpinästä karhukojun yksinäisyyteen – luonnossa on valtavasti sävyjä.
Tulevaisuus? Tässä pysyn ja yritän pitää saappaani savisena. Haluan kulkea luonnossa ja tavata luontoihmisiä. Hyvien ihmisten kuunteleminen jalostaa. Kannattaa seurata vaistoaan. Se mikä sytyttää, kantaa kauaksi.
Alice Karlsson
toimittaja
Suomen Luonto
- Kiinnostuitko alasta? Lue lisää Oppiaineet ja tutkinnot -osiosta.
